Pietari

Apostoli Pietari kirjoitti kaksi kirjettä, joista ensimmäiseen voimme tutustua näillä sivuilla Raamatun selitysteoksen, Novumin avulla.

Ensimmäinen Pietarin kirje

Luku 1

1. Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa

2. ja jotka Isä Jumala ennaltatietämisensä mukaisesti on Hengellään pyhittänyt Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellään vihmottaviksi. Armo ja rauha lisääntyköön teille.

3. Elävä toivo

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon,

4. turmeltumattomaan, tahrattomaan ja katoamattomaan perintöön. Se on talletettuna taivaissa teitä varten,

5. ja Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana.

6. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa,

7. jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

8. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla,

9. sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen.

10. Sitä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta

11. ja tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi todistaessaan edeltäpäin Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta.

12. Heille ilmoitettiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä sillä sanomalla, jonka nyt ovat kertoneet teille ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat julistaneet teille evankeliumia. Siihen enkelitkin haluavat katsahtaa.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Piet. 1:1-12)

1. Pietarin ensimmäinen kirje

Tervehdys

Kaikissa neljässä evankeliumissa ja Apostolien teoissa Pietari kuvataan yhdeksi alkuseurakunnan merkittävistä johtajista. Tervehdyksessään hän korostaa olevansa Jeesuksen Kristuksen apostoli. Hänen apostolinvirkaansa ei ilmeisesti kukaan pitänyt kyseenalaisena. Niinpä hänen ei tarvinnut myöskään puolustaa sitä Paavalin tavoin (vrt. Gal 1-2; 1 Kor 9:1-27; 2 Kor 11:1-12,21). Todennäköisintä on, että Pietari kirjoittaa hajaannuksessa "(diaspora)" eläville juutalaiskristityille. Jakeessa mainitut maakunnat sijaitsivat Vähän-Aasian pohjois- ja länsiosissa. Tämä alue oli pääosiltaan Paavalin toimintavyöhykkeen ulkopuolella.

2.Pietari mainitsee koko kolminaisuuden: "Isän valitsemat (j. 1), Hengen pyhittämät" ja "Pojan verellä vihmotut". Kirjeen tervehdyssanoihin ei yleensä ole koottu näin paljon opillisia teemoja. Vrt. Paavalin kolminaisuuteen liittyvät jäähyväissanat 2 Kor 13:13:ssa. Isän valinnan tarkoitus on, että Kristuksen palvelijat olisivat hengelliseen työhön erottautuneita, kuuliaisia ja Jeesuksen verellä puhdistettuja. Sama "armon ja rauhan" toivotus toistuu 2 Piet 1:2:ssa. Armoon sisältyy kokemus liitossaan uskollisen Jumalan rakkaudesta, tunto siitä, että Jumala valvoo lakiaan, ja se on Jumalan antaman rauhan perustana.

Ylistys elävästä toivosta Kristuksessa

3.Pietarin 1. kirjeen perusteemana on kristityn elämä. Niinpä on johdonmukaista, että kirjeen alussa esitellään Jumalasta peräisin olevaa elämää. Tämänhetkisen ja kuolemanjälkeisen uuden elämän toivon perusteena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus. Kristitty näkee tässä ylösnousemuksessa kaikkien lunastettujen lopullisen, jumalallisen päämäärän (1 Kor 15:20-28). Juutalaiset tuomitsivat Jeesuksen Kristuksen kuolemaan, koska hän sanoi olevansa Jumalan Poika. Hänen ylösnousemisensa oli Jumalan ilmoitus siitä, että Jeesus oli hänen Poikansa (Room 1:4). Jeesuksen ylösnousemus on meidän ylösnousemisemme tae (1 Kor 15:20).

4.Kristityllä on suuria etuja jo tässä elämässä, mutta ne eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä. Jumalan perillisenä kristityllä on katoamaton ja muuttumaton perintö, jota muutokset eivät koske millään tavoin. "Perintö (klêronomia)", sanoista "klêros", 'arpa, osa', ja "nemè", 'jakaa'. Perintö oli alun perin julkisessa jaossa vastaanotettu osa. Ut:ssa käsitteeseen perintö ei sisälly sen suhteessa saajaan mitään sattumanvaraista. Se on osuus, minkä ihminen ottaa vastaan syntymänsä perusteella, tai erityisenä lahjana. "Säilyttää (têreè)", kuvaa sellaista, mikä on säilynyt sen ansiosta, että sitä on vartioitu (Joh 17:11,12; Apt 12:4,6).

5.Uskovaa varjellaan jatkuvasti, jotta hän kykenisi vaeltamaan läpi elämän ja saavuttamaan taivaallisen kirkkauden. Tämä varjelus Jumalan voimasta koetaan uskon kautta, niin että ihminen uskon ansiosta antautuu Jumalan suojelevan voiman varaan. Sanaa "pelastus" käytetään Ut:ssa eri tavoin. Se voi tarkoittaa hetkellistä kokemusta kääntymisen ja uudestisyntymisen yhteydessä (Luuk 19:9) tai lopulliseen tulokseen johtavaa tapahtumaketjua (Fil 2:12). Se voi viitata myös Jumalan työn päättymiseen uskovissa, kun Kristus tulee toisen kerran (Room 13:11; Hebr 9:28). Tässä on kyseessä viimeksi mainittu merkitys.

6."Sentähden" näyttää viittaavan kristityn nykyisiin etuoikeuksiin ja toivoon siitä mikä on tulossa. Kristitty voi iloita sekä nyt kokemistaan siunauksista että niistä, joita hän on vastaisuudessa saava. Nykyinen ahdistus ei ole vältettävissä, mutta se on lyhytaikainen tulevan kirkkauden rinnalla (2 Kor 4:17).

7.Tässä selvitetään edellisessä jakeessa mainittua koetusten tarpeellisuutta. Usko kasvaa koetuksissa, ja juuri niissä sen aitous tulee näkyviin. Kulta on metalleista jaloin, mutta usko on vielä kallisarvoisempaa. Kulta katoaa, mutta usko, toivo ja rakkaus pysyvät. Niin kuin kulta koetellaan ja puhdistetaan, uskovakin koetellaan koetuksen tulessa. Usko saa palkkansa suurena päivänä: »Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija ... » (Matt 25:21). Se tulee saamaan kiitosmaininnan, ja uskollinen saa sen ansiosta vanhurskauden seppeleen ja valkean puvun. Vrt. Joh 17:22.

8.Heidän ilonsa perustana on Jeesus Kristus ja pelastus hänessä (j. 9). Ensin asia esitetään kieltolauseella - he eivät ole nähneet - ja sen jälkeen myönteisellä ilmaisulla, jonka mukaan he siitä huolimatta rakastavat häntä ja uskovat häneen. Pietari kirjoittaa sellaisille, jotka eivät ole nähneet Kristusta ihmishahmossa, että häneen voi uskoa riippumatta siitä, onko nähnyt hänet. He kuuluivat niihin autuaisiin, jotka eivät näe, mutta kuitenkin uskovat (Joh 20:29; 2 Kor 5:7). Tämä hengellinen ilo on korkeampiasteista kuin se, joka voidaan ilmaista sanoin ja jota mikään maallinen ei voi saastuttaa. Se on "kirkastunutta" iloa.

9.Tässä kyse ei ole lopullisesta täydellisyydestä, tulevasta pelastuksesta, vaan siitä, jonka hedelmistä uskova jo nyt nauttii (Room 8:23). Koemme pelastuksen nyt, mutta sen täydellinen ilmestyminen tapahtuu tulevaisuudessa (j. 5).

10.Pelastus Kristuksessa koko täyteydessään oli uutta, mutta se ei ollut myöskään Vt:ssa tuntematon. Siitä ennustivat Herran profeetat, jotka olivat selvillä tulevasta lunastuksesta. Vt:n uskonto oli enemmän kuin lakiuskonto, se oli lupaususkonto, joka perustui Aabrahamille annettuun lupaukseen. Paavali sanoo tätä lupausta hyväksi sanomaksi, evankeliumiksi (Gal 3:8). Kaikkialla Vt:ssa havaitsemme, että syntien anteeksiantamus annetaan armosta ja otetaan vastaan uskossa, vrt. Hebr 11. Pelastus oli yhtä kaikki asia, joka liittyi tulevaisuuteen. Vasta Jeesuksen Kristuksen kautta on ilmoitettu armo ja täydellinen totuus. Tätä lopun aikaan liittyvää pelastusta profeetat odottivat, Hebr 11:40.

11.Profeetat tutkivat myös, millaisia tapahtumia liittyisi Messiaan tulon aikaan (vrt. Ps 72 ja Jes 11). He ennustivat selvästi hänen kärsimisensä ja myös sitä seuraavan kirkkauden (esim. Ps 22, Jes 53). Jeesuskin viittasi heidän todistukseensa (Luuk 24:25-27).

12.Profeetat tiesivät, ettei se mistä he ennustivat mitenkään voinut toteutua heidän omana aikanaan, vaikka he itse ja heidän aikalaisensa saivat nauttia tämän julistuksen siunauksista. He olivat uskon kautta osallisia siitä pelastuksesta, joka oli tuleva. He ymmärsivät pelastuksen tulevan ilman että he itse pääsisivät siitä täysin osallisiksi. Se osoittaa, että he eivät kirjoittaneet itselleen, vaan tuleville sukupolville. Edes enkelit eivät ymmärrä täysin tätä pelastusta. He eivät tiedä kaikkea. Se, mitä Jeesuksen työssä tapahtui, on heidän tietämyksensä ulkopuolella. He saavat tietoa tästä vain sen välityksellä, mitä seurakunnassa tapahtuu (Ef 3:10).